Oikeudesta avustajaan

KKO tuore päätös oikeudesta avustajaan ja ilmoituksesta, ettei tarvitse avustajaa on mielenkiintoinen.

Vastaajan ilmoituksen ei katsottu riittäneen, eikä esitutkinta-aineistoon voitu siten vedota oikeudenkäynnissä.

KKO:2016:76

Oikeudenkäyntimenettely - Todistelu - Hyödyntämiskielto Oikeus avustajaan - Rikosasian vastaaja - Esitutkinta Itsekriminointisuoja

Diaarinumero:R2015/529 Taltionumero: 2261 Antopäivä:02.11.2016

A oli pidätettynä, kun häntä kuulusteltiin epäiltynä tuhotyöstä ja murhan yrityksestä. A:lla, joka oli aikaisemmin tuomittu alentuneesti syyntakeisena tehdyistä rikoksista, ei ollut kuulusteluissa avustajaa. A:lle oli kuulustelujen aluksi kerrottu, mistä häntä epäillään ja kuinka vakavasta rikoksesta on kysymys. Hänelle oli kerrottu myös mahdollisuudesta avustajan käyttöön sekä oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikosepäilyn selvittämiseen. A oli, kerrottuaan ymmärtäneensä ohjeet ja saaneensa riittävästi harkita avustajan käyttämistä, ilmoittanut, ettei hän tarvitse kuulusteluun avustajaa.
A tuomittiin hovioikeudessa alentuneesti syyntakeisena tehdyistä tuhotyöstä ja murhan yrityksestä. Syyksilukeminen perustui osaksi A:n esitutkinnassa antamiin lausumiin, joihin syyttäjä oli hovioikeudessa vedonnut.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei A ollut luopunut oikeudestaan avustajaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä edellytetyllä tavoin oikeuksistaan tietoisena ja ettei A:n esitutkinnassa antamia lausumia saanut käyttää näyttönä A:ta vastaan. Ks. KKO:2012:45 ja KKO:2013:25

EsitutkintaL 4 luku 3 §
EsitutkintaL 4 luku 10 §
EsitutkintaL 4 luku 16 §
IhmisoikeusSop 6 art

Perintöveron suunnittelu: miten voidaan vähentää perintöveron rasitusta?

Seuraavassa käsitellään perintöveron suunnitteluun liittyviä kysymyksiä yleisellä tasolla.

Elinaikana tehtävät lahjoitukset

Vanhan lakimiehen neuvo perintöveron minimoiseksi oli, että perinnönjättäjä tuhlaa kaiken omaisuutensa elinkaikanaan on edelleenkin toimiva.

Lahjaveroa ei suoriteta lahjasta, jonka arvo on 3 400 euroa pienempi, kuitenkin niin, että jos lahjansaaja kolmen vuoden kuluessa saa samalta antajalta useita sellaisia lahjoja, näistä on suoritettava veroa, kun niiden yhteinen arvo nousee vähintään mainittuun määrään.

(PerVL 14 §)

Säästö- ja henkivakuutukset

Perintöveroa on suoritettava myös perittävän kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle maksettavasta henkilövakuutuksen nojalla saadusta vakuutuskorvauksesta. Siltä osin kuin vakuutuskorvaus tai taloudellinen tuki on tuloverotuksessa veronalaista tuloa, se on kuitenkin perintöverosta vapaa

Perittävän kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle maksettava henkilövakuutuksen nojalla saatu vakuutuskorvaus  on kuitenkin   perintöverosta vapaa siltä osin kuin kunkin edunsaajan tai perillisen saama samasta kuolemantapauksesta johtuva vakuutuskorvaus on enintään 35 000 euroa. Jos edunsaajana on leski, verosta vapaaksi osaksi katsotaan puolet tai kuitenkin vähintään 35 000 euroa lesken edunsaajamääräyksen nojalla saamien vakuutuskorvausten ja taloudellisen tuen yhteismäärästä.

Lahjana pidetään myös vakuutuksesta edunsaajamääräyksen nojalla vastikkeetta saatua vakuutuskorvausta. Tällaiset vakuutuskorvaukset ovat kuitenkin lahjaverosta vapaita siltä osin kuin niiden yhteismäärä kolmen vuoden aikana on enintään 8 500 euroa.

Sijoitus- ja säästövakuutukset eivät ole verotettavaa varallisuutta.

(PerVL 7a ja 18a §)

Omaisuuden lahjoittaminen hallintapidätysehdoin

Mikäli omaisuutta lahjoitetaan ehdoin, että hallintaoikeus omaisuuteen jää lahjanantajalle, vähentää hallintaoikeus lahjanarvoa. Hallintaoikeuden kapitalisointi lasketaan 5-10 % vuotuisen  tuoton mukaan. Verovelvollisen jäljellä olevaksi eliniäksi tarkoitetun nautintaoikeuden, eläkkeen ja muun edun arvo lasketaan kertomalla edusta saatavan vuositulon määrä etuun oikeutetun henkilön iän mukaan määräytyvällä kertoimella seuraavasti:

verovelvollisen ikä	kerroin
alle 44 vuotta	12
44–52 vuotta	11
53-58	10
59-63	9
64-68	8
69-72	7
73-76	6
77-81	5
82-86	4
87-91	3
92 tai enemmän	2

Eli jos alle 44 vuotias lahjoittaa 500.000 markan arvoisen asunto-osakkeen pidättäen siihen elinikäisen hallintaoikeuden, jonka arvoksi verottaja hyväksyisi 5%, saadaan lahjan arvo kaavasta 500.000-(5*5000*12) eli 200.000 markkaa.

Lahjanluontoinen kauppa

Lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle. Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.

Mikäli halutaan myydä lapselle 500.000 markan arvoinen asunto-osake mahdollisimman halvalla tulee kauppahinnan olla vähintään enemmän kuin 375.000 markkaa. Mikäli kauppahinta on 375.000 maksaa,  ostaja lahjaveron 125.000 markasta. Mikäli kauppahinta on 375.100 markkaa lahjaveroa ei mene.

Näissä tapauksissa kannattaa hakea verottajalta ennakkotieto asiassa.

(PerVL 18.3 §)

Perillispiirin laajentaminen

Jos omaisuus testamentilla tulee yhteisesti kahdelle tai useammalle henkilölle jotka ovat erilaisessa sukulaisuussuhteessa testamentintekijään, määrätään vero sen henkilön sukulaisuuden mukaan, joka on kaukaisinta sukua. Aviopuolisoille tulleesta omaisuudesta lasketaan vero läheisempää sukua olevan henkilön mukaan.

Omaisuuden siirtäminen testamentilla tai lahjoituksin lapsille ja näiden puolisoille yhdessä sekä lasten lapsille (+näiden puolisoille)  vähentää omaisuuden siirtoon liittyvää veroprogressiota. Joissakin tapauksissa tämä saattaa kuitenkin vaikeuttaa kaikkien perillisten tasapuolista kohtelua mutta  mikäli kysymyksessä on rahavarojen jakaminen sekin ongelma voidaan poistaa.

Kiinteistöihin kohdistuvaa yhteisomistussuhteen luomista kannattaa tarkkaan harkita. Se saattaa olla toimiva ja elävän elämän mukainen ratkaisu esimerkiksi kesämökin käsittävän omaisuuden edelleen siirtämisessä, mutta ei välttämättä sovellu muunlaiseen kiinteään omaisuuteen.

(PerVL 15 §)

HALLINTATESTAMENTIN TUOTTAMA OIKEUS

Hallintatestamentissa testamentintekijän johtomotiivina, tarkoitusperänä on hallintaoikeuden saajan, tavallisesti lesken etujen turvaaminen. Sen tähden tulkinta on leskelle suopea.

Kun testamentilla annetaan leskelle "hallintaoikeus" tai "vallintaoikeus", jota usein selvennetään lausekkeella "ilman tilintekovelvollisuutta perillisille" se tuottaa leskelle; seuraavan oikeusaseman ja toimivaltuuden: .

-leski saa käyttää kaikkea testamentilla saatua omaisuutta hyväkseen, niin kiinteää kuin irtaintakin.

- mitä hän ei tarvitse omaan käyttöönsä sen hän voi vuokrata ja pitää vuokratulot

- jos pesässä on elinkeino-omaisuutta, leski voi harjoittaa elinkeinoa (esim. maatilalla maataloutta tai pitää kauppaa ja pitää elinkeinosta saadut tulot ja pääoman lisäykset kokonaan itsellään.

- jos pesässä on metsää leski voi myydä puita järkevän metsänhoidon rajoissa ja pitää tulot.

- leski voi myydä irtainta omaisuutta rajoituksitta, kiinteää omaisuutta leski tavallisesti ei saa myydä. Kiinteää omaisuuttakin saa myydä, jos myynti les ken erityisten tarpeitten turvaamiseksi on välttämätöntä. Näin esimerkiksi kun tulee suuria sairausmenoja eikä pesässä muita käteisiä varoja ole..

-leski ei voi kiinnittää testamentilla saamaansa omaisuutta, mutta voi pantata irtainta, esim. asunto-osakkeen.

-leski ei voi lahjoittaa testamentilla saamaansa omaisuutta. Tämä ei koske tavanomaisia lahjoja.

Sen mikä on edellä leskeltä kiellettyä perilliset voivat tehdä sen yhdessä

Avoliiton päättäminen, omaisuuden erottelu, hyvitys

Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta koskevan laki tuli voimaan 1.4.2011.

1. Lain tarkoitus

Aavopuolisoita suojataan kohtuuttomuudelta avoliiton päättyessä

Kyseessä on vähimmäissuoja tietyissä tilanteissa eikä se  ole laajuudeltaan avioliittolain tasoista,

2.Lain soveltaminen

Uusi laki soveltuu henkilöihin, jotka ovat asuneet avoliitossa vähintään viisi vuotta tai joilla on ollut tai on yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Henkilö joka on avioliitossa, ei voi olla uuden lain tarkoittamassa avoliitossa. Avoliittolain säännökset ovat tahdonvaltaisia, eli niistä voidaan sopimuksella poiketa. Sopimuksella ei kuitenkaan voida pätevästi luopua oikeudesta myöhemmin vaatia omaisuuden erottelua tai pesänjakajan määräämistä.

3. Omaisuuden erottelu

Avoliiton purkautumisen yhteydessä avopuolisoiden omaisuus erotellaan. Tämä tarkoittaa, että kumpikin avopuoliso pitää sen omaisuuden mikä kuuluu hänelle. Mikäli omistussuhdetta ei pystytä selvittämään, noudatetaan yhteisomistusolettamaa. Omaisuuden erottelusta laaditaan erottelukirja siten kuin perintökaaressa säädetään (PK 23: 9 §).

Mikäli erottelusta ei päästä sopimukseen, voi avopuoliso tai kuolleen avopuolison perilliset hakea pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua varten.


4.Hyvitys

Avopuoliso voi erotilanteessa vaatia toiselta osapuolelta hyvitystä, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan. Edellytyksenä on, että jako omistussuhteiden mukaan johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Panoksella tarkoitetaan muun muassa työtä yhteisen talouden tai toisen omistaman omaisuuden hyväksi, varojen käyttöä yhteiseen talouteen tai varojen sijoittamista avopuolison omaisuuteen.

Oikeutta hyvityksen ei ole, mikäli toisen avopuolison saama perusteeton etu on vähäinen. Hyvitystä on vaadittava omaisuuden erottelussa tai kanne nostettava kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta. Oikeus hyvitykseen raukeaa myös, jos erottelua ei ole toimitettu, pesänjakajan määräämistä haettu tai kannetta nostettu kolmen vuoden kuluessa avopuolison kuolemasta tai avopuolisoiden pysyvästi erilleen muuttamisesta. Hyvitystä koskeva sopimus tai erottelukirja on jätettävä maistraattiin rekisteröitäväksi, mikäli avopuoliso tai perilliset haluavat saada suojaa toisen avopuolison velkojien takaisinsaantivaatimuksia kohtaan.

Hyvityksen edellytyksistä laissa säädetään tilanteista, edellytyksistä, joiden tulee täyttyä, jotta  avopuoliso olisi oikeutettu hyvitykseenyhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta. 

Laissa säädetään hyvityksen taustalla olevasta pääperiaatteesta. Yhteistalouteen panostaminen sinällään ei riitä oikeuttamaan hyvitykseen,vaan panoksen tulee olla sen kaltainen, että se johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella omaisuutta eroteltaessa ilman hyvitystä. Sellainen yhteistalouden hyväksi annettu panos, joka johtaa avoliiton päättyessä omaisuuden jakoon panosten mukaisessa suhteessa, ei oikeuttaisi hyvitykseen. 

Laissa luetellaan esimerkinomaisesti yhteistalouden hyväksi annettavia panosmuotoja. 

Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan

1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi; 

2) varojen käyttöyhteiseen talouteen; 

3) varojen sijoitus toisenavopuolison omistamaan omaisuuteen; tai 

4)muu näihin verrattava toiminta. 

Panos voi yhtä hyvin olla niin työnä kuin taloudellisena sijoituksenakin annettu panostus yhteiseen tai toisen avopuolison talouteen. Omaan omaisuuteen sijoitettu työ tai varallisuus ei ole panos yhteisen talouden hyväksi.

Esimerkkinä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta on taloustyö kotona toisenavopuolison kartuttaessa omaisuuttaan työelämässä. Jäämällä kotiin ja huolehtimalla kotitaloudesta sekä mahdollisista yhteisistä lapsista avopuoliso antaa toiselle avopuolisolle mahdollisuuden keskittyä työelämäänja kartuttaa omaisuuttaan. Yhteisenä kotinakäytetty asunto voi tällöin myös olla työssä käyvän avopuolison nimissä. Jos avoliitonpäättyessä kotona pitkään työskennellyt avopuoliso ei saisi hyvitystä panoksestaan yhteisen talouden hyväksi, kodin ulkopuolellatyössä käynyt avopuoliso on voinut saada perusteetonta etua toisen avopuolison kustannuksella.

Muita esimerkkejä mahdollisista hyvitykseen oikeuttavista panoksista ovat merkittävärakennus- ja korjaustyö tai vastaavan varallisuuden sijoittaminen toisen omistamaan rakennukseen tai muuhun omaisuuteen tai pitkäaikainen hoivatyö kotona toisen avopuolison hyväksi. Tavanmukaista yhteisestä omaisuudesta huolehtimista ei ole tarkoitettu hyvitykseen oikeuttavaksi panokseksi, ellei se ole ollut merkittävän yksipuolista ja pitkäkestoista
.
Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen. Säännöksen tarkoituksena on välttää vähäisten kiistojen ohjautuminentuomioistuimiin tai pesänjakajien ratkaistaviksi. Perusteettoman edun vähäisyyttä arvi oitaessa tulee ottaa huomioon kummankinavopuolison taloudellinen kokonaistilanne.

Hyvityksen määrä perustuu lain esitöiden mukaan kokonaisvaltaiseen harkintaan puolisoiden panoksesta. Hyvityksen määrän ei tarvitse perustua esimerkiksi tarkkoihin euromääriin tai olemassa oleviin tositteisiin, vaan hyvitystä määrättäessä otetaan huomioon omaisuuden omistussuhteet, avoliiton aikainen panos yhteistalouteen, panoksen vaikutus omaisuuden säilymiseen ja karttumiseen sekä muut puolisoidentalouteen vaikuttavat seikat.
 
5.Muuotkset perintökaareen, avustus

Oikeus hyvitykseen ei ole henkilökohtainen, vaan se siirtyy kuoleman jälkeen avopuolison perillisille. Hyvitysvaatimuksen voivastaavasti tehdä myös avopuolison perillisille.

Avoliittoa koskevan lain säätämisen yhteydessä muutettiin myös perintökaaren säännöksiä. Muutosten myötä, eloonjääneellä avopuolisolla on oikeus avustukseen jäämistön varoista. Avustus voi olla rahaa, muuta omaisuutta tai käyttöoikeus omaisuuteen. Avustuksen edellytyksenä on, että avustusta tarvitseva toimeentulo on perittävän kuoleman johdosta heikentynyt ja avustus on tarpeen toimeentulon turvaamiseksi. Avustusta on vaadittava omaisuuden erottelussa.

 Perintö- ja lahjaverolakia muutettiin siten, että avopuolisoa verotetaan perinnöstä ensimmäisen veroluokan mukaan edellä mainitun avustuksen määrään asti.

Avopuolisoiden omaisuuden erotteluun liittyvät kanteet tutkitaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä jommallakummalla avopuolisolla on kotipaikka tai vakituinen osoite. Mikäli avoliittoa koskeva asia saatetaan vireille aviopuolison kuoleman jälkeen, asia käsitellään vainajan kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan käräjäoikeudessa (OK 10:11a §).

=====

Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan avopuolisoiden yhteistalouden purkamiseen avoliiton päättyessä.

2 §

Säännösten tahdonvaltaisuus

Tämän lain säännöksistä voidaan sopimuksella poiketa.

Avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen ei kuitenkaan voi pätevästi luopua oikeudestaan vaatia 4 §:ssä tarkoitettua omaisuuden erottelua tai oikeudestaan hakea 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua pesänjakajan määräämistä.

3 §

Avopuolison ja avoliiton määritelmät

Avopuolisoilla tarkoitetaan tässä laissa yhteistaloudessa asuvia parisuhteen (avoliiton) osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota sellaista henkilöä, joka on avioliitossa.

2 luku

Omaisuuden erottelu

4 §

Omaisuuden erottelu

Jos avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen sitä vaatii, toimitetaan avoliiton päättyessä avopuolisoiden omaisuuden erottelu.

5 §

Avopuolisoiden omaisuus

Omaisuuden erottelussa kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, yhteisomistussuhde on vaadittaessa purettava.

6 §

Yhteisomistusolettama

Jos omaisuutta eroteltaessa avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei käy selville eikä voida näyttää, kumman avopuolison omaisuuteen jokin irtain esine kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta, avopuolisoiden katsotaan saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin.

7 §

Omaisuuden erottelun toimittaminen

Omaisuuden erottelusta voidaan sopia laatimalla omaisuuden erottelukirja, joka tehdään siten kuin perintökaaren (40/1965) 23 luvun 9 §:ssä säädetään.

Avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen voi myös hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua varten. Pesänjakaja määrätään ja hän toimittaa omaisuuden erottelun siten kuin perinnönjaosta säädetään.

3 luku

Hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta

8 §

Hyvityksen edellytykset

Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:

1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;

2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;

3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai

4) muu näihin verrattava toiminta.

Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

9 §

Hyvityksen vaatiminen

Hyvityksestä voidaan sopia tai hyvitysvaatimus voidaan tehdä omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle. Jollei pesänjakajan määräämistä ole haettu, hyvitysvaatimus voidaan saattaa kanteella käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Oikeus hyvitykseen raukeaa, jos hyvitystä ei ole vaadittu omaisuuden erottelussa eikä sitä koskevaa kannetta ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta.

Jos omaisuuden erottelua ei ole toimitettu, oikeus hyvitykseen raukeaa kuitenkin, jollei sitä koskevaa kannetta ole nostettu tai pesänjakajan määräämistä ole haettu kolmen vuoden kuluessa avopuolison kuolemasta tai siitä, kun avopuolisot muuttivat pysyvästi erilleen.

4 luku

Erinäiset säännökset ja voimaantulo

10 §

Muutoksenhaku pesänjakajan ratkaisuun

Avopuoliso tai kuolleen avopuolison perilliset voivat moittia pesänjakajan toimittamaa omaisuuden erottelua ja pesänjakajan hyvitysvaatimuksen johdosta tekemää ratkaisua siten kuin perintökaaren 23 luvun 10 §:ssä säädetään.

11 §

Takaisinsaanti

Jos avopuoliso on omaisuuden erottelussa tai suorittamalla 8 §:ssä tarkoitettua hyvitystä luovuttanut avopuolisolleen tai tämän perillisille omaisuuttaan huomattavasti enemmän kuin hän olisi ollut velvollinen luovuttamaan, omaisuuden erottelu tai hyvitys voidaan peräyttää konkurssipesään siten kuin takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/1991)säädetään.

Jotta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla omaisuutta saanut avopuoliso tai tämän perilliset voisivat saada suojaa toisen avopuolison velkojien takaisinsaantivaatimuksilta konkurssissa ja ulosotossa, omaisuuden erottelukirja taikka hyvitystä koskeva sopimus tai muu asiakirja on jätettävä maistraattiin rekisteröitäväksi siten kuin maistraattien eräistä henkilörekistereistä annetussa laissa (57/2005) säädetään.

12 §

Voimaantulo ja siirtymäsäännös

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2011.

Tätä lakia ei sovelleta, jos avoliitto on päättynyt ennen tämän lain voimaantuloa.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Avioero ja siihen liittyvät ongelmatilanteet

Seuraavassa selvitetään avioeroa liitännäisvaatimuksineen asianajollisena toimeksiantona

1. Avioeron hakeminen

Puolisot voivat hakea avioeroa yhdessä tai erikseen käräjäoikedelle jätettävällä hakemuksella. Avioero voidaan myöntää 6 kuukauden harkinta-ajan jälkeen.

Puolisoilla on kuitenkin oikeus saada avioero ilman harkinta-aikaa, jos he ovat asuneet erillään keskeytyksettä viimeiset kaksi vuottaMikäli puolisot ovat asuneet erillään yli kaksi vuotta, voidaan avioero saada ilman harkinta-aikaa.

Puolisot on tuomittava avioeroon ilman harkinta-aikaa myös,
1) jos puolisot ovat toisilleen sukua suoraan takenevassa ja etenevässä polvessa tai sisaruksia taikka puolisisaruksia; tai
2)  jos avioliitto on solmittu jommankumman puolison aikaisemman avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen ollessa voimassa, eikä aikaisempi avioliitto tai rekisteröity parisuhde vielä ole purkautunut.

Avioliittolaki 25-27 §:t

Avioerohakemuksen mallit löytyvät sivuilta.

2. Yhteiselämän lopettaminen

Yhteiselämän lopetttamisella tarkoitetaan avioeroasian yhteydessä tuomioistuimen antamaa päätöstä lähinnä puolisoiden asumisesta. Toinen puoliso voidaan velvoittaa muuttamaan yhteisenä kotina käytetystä asunnosta.
Tuomioistuin voi puolisoiden yhteisestä tai toisen puolison hakemuksesta:
1) päättää, että se puolisoista, joka on enemmän asunnon tarpeessa, saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin;
2) velvoittaa toisen puolison muuttamaan yhteisestä kodista; ja
3) oikeuttaa puolison käyttämään sellaista toiselle puolisolle kuuluvaa irtainta omaisuutta, joka kuuluu puolisoiden yhteisesti käytettäväksi tarkoitettuun asuntoirtaimistoon taikka on puolison työväline tai tarkoitettu puolison tai lasten henkilökohtaista käyttöä varten; sopimus, jonka omistaja tekee toisen puolison käytettäväksi näin annetusta omaisuudesta kolmannen henkilön kanssa, ei rajoita sanottua käyttöoikeutta.

Tuomioistuimen antama päätös voidaan panna heti täytäntöön, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei päätöksessä ole toisin määrätty.

Päätös on voimassa toistaiseksi. Puolison vaatimuksesta sitä voidaan muuttaa tai se voidaan peruuttaa tuomioistuimen uudella päätöksellä, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet. Päätös ja velvoitus, jota 1 momentissa tarkoitetaan, raukeavat, kun puolisoiden välillä on toimitettu omaisuuden ositus tai erottelu ja se on saanut lainvoiman. Päätös ja velvoitus raukeavat kuitenkin kahden vuoden kuluttua siitä, kun päätös on annettu, vaikka omaisuuden ositusta tai erottelua ei olisikaan toimitettu.
Avioliittolaki 24 §

Hakemus yhteiselämän lopettamiseksi tehdään normaalisti avioeroasian yhteydessä. Mikäli kyseessä on perheväkivalta tai muut vakavat ongelmat keskinäisissä suhteissa, voidaan tilanne rauhoittaa  asumisen osalta osituksen lainvoimaiseksi tuloon asti.

3. Alaikäisiin lapsiin liittyvät sopimukset ja määräykset

Avioeroa tai yhteiselämän lopettamista koskevassa asiassa tuomioistuimen on omasta aloitteestaan otettava käsiteltäväksi kysymys siitä, miten puolisoiden lasten huolto ja tapaamisoikeus olisi lapsen etua silmällä pitäen järjestettävä.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta käsitellessään tuomioistuimen on erityisesti kiinnitettävä asianosaisten huomiota siihen, että huollon ja tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen myönteiset ja läheiset suhteet kumpaankin vanhempaan.
Puolisoiden on sovittava tai tuomioistuimen annettava määräys seuraavista kysymyksistä
1. alaikäisten lasten huolto
2. kumman luona lapset asuvat
4. alaikäisille lapsille maksettavan elatusavun suuruus
3. lasten oikeus tavata toista vanhempaansa
Näistä kysymyksistä voidaan esittää vaatimus samalla hakemuksella, jolla haetaan avioeroa.

4. Avioikeuden toteuttaminen ja omaisuuden erottelu

Neljäntenä kysymyksenä sovitaan tai päätetään puolisoiden keskinäisistä varallisuussuhteista eli toteutetaan avio-oikeus ja omaisuuden erottelu.
Mikäli puolisoilla on avioehto, tehdään ainoastaan omaisuuden erottelu.
Ositus voidaan suorittaa sopimusosituksena tai ellei siitä pystytä sopimaan, haetaan ulkopuolinen pesänjakaja suorittamaan ositus   toimitusosituksena. Pesänjakajan tekemästä toimitusosituksesta voidaa valittaa alioikeuteen ja alioikeuden päätöksestä eteenpäin.

5. Sopimus vastaisen eron varalle

Mikäli kyseessä on suhteellisen helposti arvioita omaisuus, sopijapuolet pystyvät asian sopimaan ja lasten huolto, asuminen sekä tapaamisjärjestelyt voidaan helposti sopia, on yksinkertaisinta laatia sopimus vastaisen eron varalle, jossa

1.sovitaan, että puolisot hakevat yhteisellä hakemuksella avioeroa heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen

2.sovitaan lasten huolto,   asuminen, elatusavun suuruus,  ja tapaamisjärjestelyt ja pyydetään avioerohakemuksen liitännäiskysymyksenä tuomiostuinta antamaan sopimuksen sisällön mukainen tuomio

3.ositetaan omaisuus ja sitoudutaan hyväksymään osituskirja ositusperusteen syntymisen jälkeen lopullisena osituksena, jolloin omistusoikeus osituksessa saatuun omaisuuteen siirtyy.

6. Kaavio avioeroasian etenemisestä

Ohessa edellä esitetyn perusteella laadittu kaavio avioeroasian etenemisestä.

Sopimus vastaisen eron varalle, jossa sovitaan, että puolisot hakevat yhdessä eroa, sovitaan lapsiin liittyvistä kyvymyksistä sekä omaisuuden osituksesta (ns sovintoero) I hakemus avioeroasiassa harkinta-ajan alkamiseksi, yhdessä tai jompi kumpi puolisoista hakee mahdollinen hakemus yhteiselämän lopettamiseen liittyvistä määräyksistä mahdollinen hakemus päätökseksi tai väliaikaiseksi määräykseksi lasten huollosta, asumisesta, elatuksesta ja tapaamisoikeudesta ositusperuste syntyy

< 6-12  kk> harkinta-aika sopimus/tuomio   lasten huollosta,  asumisesta,  elatuksesta ja tapaamisoikeudesta ositusneuvottelut, selvitykset sopimusosituksen mahdollisuuksista arviokirjat kiinteistöistä ja muusta omaisuudesta sopimusositus ellei sopimusositukseen päästä hakemus pesänjakajan määräämiseksi toimitusositus tasingon maksu ja omistusoikeuden siirtyminen osituksessa saatuun omaisuuten

II hakemus avioero voimaan viimeistään määräykset lapsiin liittyvistä kysymyksistä

Kiinteistökauppa ja virhevastuu

Hakusanat: kiinteistökauppa, virhevastuu, kiinteistökaupan tekeminen, maapohja, saastuminen, kauppakirja

Kiinteistökauppa ja virhevastuu

Kiinteistökauppa virheeseen liittyvien erimielisyyksien minimoiminen kaupantekovaiheessa,  käytännön näkökohtia.

Myyjän tiedonantovelvollisuus ja vastuu annetuista tiedoista

Myyjällä on kiinteistökaupassa velvollisuus antaa ostajalle kaupan kohteesta kaikki ne tiedot, jotka hän voi olettaa vaikuttavan kaupan tekemiseen. Lainkohtien  mukaan kiinteistökauppa virhe saattaa syntyä paitsi virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon antamisesta,   mutta myös myyjän passiivisen käyttäytymisen seurauksena myyjän jättäessä ilmoittamatta tai oikaisematta ostajan käsitystä kaupan kohteen ominaisuuksista.

Yleisenä ohjeena voidaan todeta, että myyjän tulee avoimesti ja rehellisesti selvittää kiinteistön omainaisuudet sekä pyrkiä myös oikaisemaan havaitsemansa ostajan virheelliset käsitykset. Mikäli myyjä ei ole varma jostakin kiinteistön omianaisuudesta tulee hänen ilmoittaa epävarmuutensa.

Kiinteistökauppakirjan huolellisella laatimisella sekä kiinteistön ominaisuuksiin perehtymällä voidaan usein välttää tulevia riitaisuuksia. On tärkeää, että kiinteistön ominaisuudet kuvataan myöhempien riitaisuuksien välttämiseksi riittävästi kauppakirjassa.

Maakaaressa kiinteistökauppa  virheet jaetaan laatuvirheisiin, vallintavirheisiin ja oikeudellisiin virheisiin, joista kahdesta ensimmäisestä maakaaressa todetaan seuraavaa:

Maakaaren virhejaottelu

Laatuvirhe kiinteistökauppa tilanteessa

Maakaaren 17  §:n mukaan kiinteistössä on laatuvirhe, jos

1) kiinteistö ei ominaisuuksiltaan ole sellainen kuin on sovittu

2) myyjä on ennen kaupan tekemistä antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kiinteistön pinta-alasta, rakennusten kunnosta tai rakenteista taikka muusta kiinteistön laatua koskevasta ominaisuudesta ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;

3) myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt ilmoittamatta ostajalle sellaisesta tyypillisesti myydyn kaltaisen kiinteistön käyttöön tai arvoon vaikuttavasta 2 kohdassa tarkoitetusta ominaisuudesta, josta myyjä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;
4) myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt oikaisematta havaitsemansa ostajan virheellisen käsityksen jostakin kiinteistön ominaisuudesta, joka vaikuttaa kiinteistön soveltumiseen aiottuun käyttöön; tai
5) kiinteistö salaisen virheen vuoksi poikkeaa laadultaan merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää.
Lain esitöiden mukaan keskeinen virheen arviointiperuste on myyjän ja ostajan välinen sopimus.Sopimuksella kaupan osapuolet määräävät sen laatutason, jota ostajalla on oikeus vaatia.
Kiinteistössä on virhe silloinkin, kun virheellinen tai harhaanjohtava ilmoitus perustuu myyjän omaan erehdykseen tai tietämättömyyteen esimerkiksi rakennuksen pinta-alasta tai siihen käytetyistä materiaaleista. Jos myyjä ei ole varma jostain kiinteistön ominaisuudesta, hänen on tietoja antaessaan ilmoitettava epävarmuudestaan. Lähtökohtana on, että myyjä rehellisesti antaa ostajalle ne tiedot kiinteistöstä, jotka tyypillisesti vaikuttavat myytävän kiinteistön arvoon tai käyttöön.
Myyjällä on velvollisuus oma-aloitteisesti ilmoittaa ostajalle tiedossaan olevat puutteet tai viat rakennuksissa sekä muut kiinteistön laatuun liittyvät seikat, jotka ovat omiaan alentamaan myytävän kiinteistön käyttömahdollisuuksia tai sen arvoa
Myyjä ei vapaudu virhevastuusta pelkästään sen vuoksi, että hän ei tiennyt kyseisestä viasta tai puutteesta kiinteistössä. Myyjän tiedonantovelvollisuutta arvioidaan sen mukaan, mitä myyjän asemassa olevan pitäisi tietää omistamastaan kiinteistöstä. Ostaja ei näin joudu kärsimään siitä, että myyjä on vain lyhyen aikaa omistanut kiinteistön taikka ettei hän ole käyttänyt kiinteistöään.
Laatuvirhe ei aina kohdistu rakennuksiin. Oikeuskäytännössä oman ongelmansa ovat muodostaneet tapaukset, joissa kiinteistön aikaisemmasta käytön johdosta maapohja on saastunut  sekä sisältää myrkkyjä siinä määrin, että asuminen kiinteistöllä on mahdotonta. Mikäli kiinteistöllä on aiemmin harjoitettu jotakin teollistatoimintaa, joka saattaa aiheuttaa mainittuja ongelmia, tulee ne ehdottomasti kirjata kauppakirjaan.
Vallintavirhe kiinteistökauppa tilanteessa

Maakaaren 18 §:n mukaan kiinteistössa on vallintavirhe,  jos

1) myyjä on ennen kaupan tekemistä antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon voimassa olevasta kaavasta, rakennuskiellosta, luovutusrajoituksesta tai muusta kiinteistön käyttöä tai vallintaa rajoittavasta viranomaisen päätöksestä ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;
2) myyjä on ennen kaupan tekemistä antanut virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon naapurikiinteistön käyttöäkoskevasta viranomaisen luvasta tai päätöksestä ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;
3) myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt ilmoittamatta ostajalle sellaisesta 1 kohdassa tarkoitetusta päätöksestä taikka tiedossaan olevasta 2 kohdassa tarkoitetusta luvasta tai päätöksestä, joka tyypillisesti vaikuttaa myydyn kaltaisen kiinteistön käyttöön tai arvoon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;
4) myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt oikaisematta havaitsemansa ostajan virheellisen käsityksen 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta päätöksestä taikka siihen verrattavasta seikasta, joka estää ostajaa käyttämästä tai vallitsemasta kiinteistöä aiotulla tavalla;
5) kiinteistöllä olevaan rakennukseen tai kiinteistöllä harjoitettuun toimintaan ei ole tarvittavaa lupaa; sekä
6) määräosaa tai määräalaa ei voida kiinteistönmuodostamislain 4 luvussa tarkoitettujen rajoitusten vuoksi muodostaa kiinteistöksi tai, milloin määräosa tai määräala on hankittu rakentamista varten, rakennuspaikaksi käytettäväksi kiinteistöksi.
Ostajalla on virheen perusteella oikeus hinnanalennukseen tai, jos virhe on olennainen, oikeus purkaa kauppa. Ostajalla on lisäksi oikeus saada korvaus vahingostaan.
Maakaaren 20 §:n mukaan myyjä vastaa myös kiinteistönvälittäjän  tai muun  edustajansa antamista tiedoista sekä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä.

Ostajan selonottovelvollisuus

Maakaaren 22 pykälän mukaan ostaja ei saa laatuvirheenä vedota seikkaan, joka olisi voitu havaita kiinteistön tarkastuksessa ennen kaupan tekemistä. Ostajalla ei ole velvollisuutta ilman erityistä syytä tarkistaa myyjän kiinteistöstä antamien tietojen paikkansapitävyyttä eikä ulottaa tarkastusta seikkoihin, joiden selvittäminen edellyttää teknisiä tai muita tavanomaisesta poikkevia toimenpiteitä.
Ostaja ei saa virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä.
Myyjä ei vapaudu vastuusta 1 ja 2 momentin nojalla, jos hän on menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti tai törkeän huolimattomasti.
Ostajan ja myyjän kannattaa vaatia kaupan kohteen laadun ja ominaisuuksien tarkkaa kuvaamista kauppakirjaan sekä myös virheiden ja puutteiden yksilöintiä.

Ulkopuolisen tarkastajan käyttäminen

Mikäli rakennusten kunto on vaikeasti määriteltävissä, saattaa ainakin asuinkiinteistöistä kannattaa hankkia ulkopuolisen laatima kuntoarvio.

Käytännössä lähes kaikissa käytetyn asunnon kaupoissa suoritetaan jonkinlainen kuntokartoitus.

Asiantuntijan käyttäminen kiinteistökaupassa

Ennen kiinteistökaupan solmimista kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen ongelmien välttämiseksi tulevaisuudessa. Tällöin palveluista aiheutuvat kustannukset ovat vähäisiä verrattuna mahdollisesti myöhemmin aiheutuvien oikeudenkäyntien kuluihin ja paineeseen.

Testamentti, testamentin tiedoksianto, lakiosavaatimus, lakiosan täydennys .

Seuraavassa selvitetään yleisellä tasolla käytännön toimia, joihin testamentin saajan, lakiosaan oikeutetun ja perillisen   pitää ryhtyä etunsa valvomiseksi pesässä sekä asiaan liittyvää perintökaaren vireillä olevaa muutosta

1. Testamentin tiedoksianto

Testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti ja heille on annettava samalla oikeaksi todistettu jäljennös testamentista. Jos testamentti on tehty suullisesti, on perillisille annettava oikeaksi todistettu jäljennös testamentin todistajien kuulustelusta laaditusta tuomioistuimen pöytäkirjasta tai muu kirjallinen selvitys testamentin sisällöstä.

Perintökaari 14 luku 4 §

Todisteellisuus vaatimus toteutuu mm kun perillinen allekirjoittaa erillisen asiakirjan

==================================

Testamentin tiedoksianto

Olen tänään saanut x.x.200x edesmenneen N.N.:n x.x.xxxx laatimasta testamentista tiedon ja vastaanottanut siitä ja tästä tiedoksiantodistuksesta oikeaksi todistetun jäljennöksen.

Helsinki ______/_______200

___________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös

Todistavat

Paikka ja aika samat

(haastemies/todistajat)

________________________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös

________________________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös

==================================

Tiedoksiannosta alkaa 6 kuukauden moiteaika, jonka kuluessa perillisen on moitekanne nostettava.

2. Testamentin pätemättömyys, moittiminen ja moitekanne

Testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi:
1) jos testamentin tekijä 9 luvun 1 §:n mukaan ei ollut kelpoinen määräämään jäämistöstään;
2) jos testamenttia ei ole tehty laissa säädetyssä muodossa;
3) jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentin tekijän muu sieluntoiminnan häiriö; tai
4) jos testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hänet on siihen taivutettu käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa taikka jos hänet on petollisesti vietelty tekemään testamentti tahi jos hän on muutoin sillä tavoin erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa
Jos jonkin testamenttiin sisältyvän määräyksen osalta ei ole noudatettu 10 luvun 4 §:n 2 momentin säännöstä, on testamentti siltä osin pätemätön.

Perintökaari 13 luku 1 ja 2 §

Jos perillinen tahtoo moittia testamenttia 13 luvussa mainituilla perusteilla, hänen on nostettava kanne kuuden kuukauden kuluessa saatuaan testamentista 4 §:n mukaisesti tiedon. Perillisellä ei kuitenkaan ole moiteoikeutta, jos hän on hyväksynyt testamentin tai muulla todistettavalla tavalla luopunut.

Perintökaari 14 luku 5 §

Mikäli on selvää testamenttia tiedoksiannettassa, ettei testamenttia edellä kerrotuilla perusteilla moitita, liitetään tiedoksantotodistukseen siitä joskus  maininta. Tällöin pesänselvitysä ja jakoa voidaan jatkaa odottamatta 6 kuukauden moiteajan täyttymistä.

==================================

Testamentin tiedoksianto

Olen tänään saanut x.x.200x edesmenneen N.N.:n x.x.xxxx laatimasta testamentista tiedon ja vastaanottanut siitä ja tästä tiedoksiantodistuksesta oikeaksi todistetun jäljennöksen.

Hyväksyn testamentin ja enkä tule sitä millään perusteella moittimaan.

Helsinki ______/_______200

___________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös

Todistavat

(haastemies/todistajat)

________________________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös

________________________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös

==================================

3. Lakioasa ja lakiosavaatimus

Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen.
Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.
Perintökaari 7 luku 1 pykälä
Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. Sen estämättä, mitä 1 momentissa on sanottu, on testamentti, jolla perittävä on määrännyt jäämistönsä tai jotakin siihen kuuluvaa jollekin sillä ehdolla, että testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana, pätevä siinä tapauksessa, että suoritus tapahtuu viimeistään perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.
Perillisen on vedottava testamentin tehottomuuteen ilmoittamalla lakiosaa koskeva vaatimuksensa testamentin saajalle haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentti on annettu 14 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla tiedoksi perilliselle. Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan. Lakiosasta luopumisesta perittävän eläessä säädetään 17 luvun 1 §: n 2 momentissa.
Perintökaari 7 luku 5 pykälä

Lakiosavaatimus toteuteutaan antamalla lakiosavaatimus tiedoksi testamentin saajalla:

==================================

Lakiosavaatimus

Olen saanut x.x.200x edesmenneen N.N.:n x.x.xxxx laatimasta testamentista tiedon xx.xx.200x.

Ilmoitan, että tulen vaatimaan lakiosaani.

Paikka ja aika

________________________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös (lakiosaperillinen)

Tiedoksianto

Olen saanut tästä lakiosilmoituksesta tiedon x.x.200x

Paikka ja aika

________________________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös (tesmentin saaja)

Todistavat

Paikka ja aika samat

(haastemies/todistajat)

________________________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös

________________________________________
allekirjoitus ja nimenselvennös

==================================

4. Lakiosantäydennys

Jollei perillinen siitä huolimatta, että testamentti ja  lahjanlupaus on jätetty huomioon ottamatta, voi saada lakiosaansa, on se, jolle perittävä eläessään on antanut 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua omaisuutta, tai se, joka on saanut 4 §: ssä sanotun vakuutusmäärän, velvollinen vastaamaan sen täyttämisestä, mitä lakiosasta puuttuu, enintään sillä määrällä, mikä perintöosaa määrättäessä on luettava pesän varojen lisäykseksi.
Milloin siltä, joka on velvollinen vastaamaan lakiosan täydennyksestä, on hänen tuottamuksettaan hukkaantunut 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta, on hän vastuussa vain hänelle jääneen omaisuuden arvolla.
Jos 1 momentissa tarkoitettuja vastuuvelvollisia on useita, määräytyy heidän vastuunsa suhteellisesti kunkin vastuumäärän mukaan.
Perintökaari 7 luku 8 ja 9 §
Lakiosan täydennystä on vaadittava kanteella vuoden kuluessa siitä, kun perillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja siitä perittävän tekemään lahjoitukseen tai muuhun oikeustoimeen sisältyvästä määräyksestä, joka loukkaa hänen oikeuttaan lakiosaan, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta.
Perintökaari 7 luku 10 §

Käytännössä lakiosan täydennys kanne tarkoittaa sitä, että ennakkoperinnön tai lahjoituksen saaja palauttaa lakiosaperilliselle saamaansa omaisuutta niin, että tämän lakiosa tulee täyteen, kuitenkin enintään saamansa omaisuuden arvon.